Vitamiinit

17. kesäkuuta • 2024

Vitamiinit

Vitamiinit ovat kasvi- ja eläinsoluissa esiintyviä välttämättömiä orgaanisia eli hiiltä sisältäviä kemiallisia yhdisteitä, joita ihmisen keho ei itse pysty tuottamaan. Vitamiineja on saatava päivittäisestä ravinnosta kehon tarpeita vastaava määrä, jotta kehon toiminnoilla olisi edellytyksiä ylläpitää kemiallisia prosesseja, joiden seurauksena voidaan nauttia terveydestä ja hyvinvoinnista.

Vesi- ja rasvaliukoiset vitamiinit

Vitamiineja tunnetaan 13, joista vesiliukoisia on yhdeksän ja rasvaliukoisia neljä. Vesiliukoisia ovat B-vitamiinit: B1 eli tiamiini, B2 eli riboflaviini, B3 eli niasiini (nikotiiniamidi), B5 eli pantoteenihappo, B6 eli pyridoksiini, B7 eli biotiini, B9 eli foolihappo (folaatti), B12 eli syanokobalamiini (metyylikobalamiini) sekä C-vitamiini.

Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit.

Toisinaan kysellään, miksi B-vitamiinien numeroinnissa on aukkoja B4-, B8-, B10-, B11-vitamiinien osalta. Kyse on B-vitamiinien löytymisen ajankohtiin liittyvistä näkemyksistä näiden välttämättömyydestä. Noiden neljän ja lisäksi B13-, B15- ja B17-vitamiinien osalta tiede on myöhemmin osoittanut, että ne eivät olekaan elämän ylläpidon osalta välttämättömiä vaan osaa näistä keho tuottaa itse kuten esimerkiksi rasvojen kuljetukseen mitokondrioihin liittyvää karnitiinia, jonka numero oli B11. Näiden lisäksi oli myös muita taannoin käytettyjä vitamiinien ryhmään kuuluvia yhdisteitä kuten alfalipoiinihappo, ubikinoni, joita on edelleen myynnissä, mutta ei vitamiiniryhmään kuuluvina.

Tarve

Vitamiinien tarve vaihtelee mikrogrammoista milligrammoihin. Mikrogramma tarkoittaa gramman miljoonasosaa ja milligramma vastaavasti gramman tuhannesosaa. Kyse on siis hyvin pienistä määristä. Vähäinen tarve ei tarkoita automaattisesta saannin olevan helppoa päivittäisestä ravinnosta.

Tarpeeseen vaikuttavat mm. ikä, sukupuoli ja kokonaisenergian tarve. Jotkin suoliston sairaudet voivat heikentää vitamiinien saantia, siten lisätä tarvetta.

Saanti

Vitamiineja esiintyy vaihtelevasti ruoka-aineissa. Jotta päivittäinen vitamiinien tarve täyttyy ruokavalio pitää koostaa sellaisista ruoka-aineista, joiden yhdistelmä takaa kaikkien 13 vitamiinin saannin. Ravintolisillä voidaan tarvittaessa täydentää saantia. Aiheesta enemmän Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet ja ruokavalio -osiossa.

Lähteet

Rasvaliukoisia vitamiineja saadaan rasvaisista ruoka-aineista ja elintarvikkeista, joissa on käytetty näiden lähteitä. D-vitamiinia muodostuu auringonvalon ansioista iholla. Suomalaiset eivät saa riittävästi auringonvaloa ympäri vuoden, sen tähden D-vitamiinin saantiin ruokavaliosta pitää kiinnittää huomiota. D-vitamiini on yleisin talviaikaan suositeltu ravintolisinä käytetty vitamiini.

Siemenöljyt, mereneläjät kuten rasvaiset kalat, myös makeanveden kalat, sisäelimet kuten maksa, vihreät vihannekset, siemenet, pähkinät ovat tyypillisiä rasvaliukoisten vitamiinien lähteitä. Vitaminoidut elintarvikkeet ovat myös hyviä lähteitä.

Vesiliukoisten vitamiinien lähteitä ovat kokojyväviljoista valmistetut elintarvikkeet, marjat, hedelmät, siemenet, pähkinät.

Toiminta

Vitamiinit eivät varsinaisesti osallistu kehon rakenteisiin, vaan niitä tarvitaan kemiallisissa reaktioissa muun muassa entsyymien kofaktoreina mahdollistaen entsyymireaktioiden toimintaa. Osa vitamiineista toimii antioksidantteina.
Entsyymin kofaktori-sanan merkitystä kemiallisissa reaktioissa voisi hakea arkisista asioista kuten auton akusta. Ilman akkua autoa ja sen kaikkia toimintoja ei saada käyttöön. Samoin on vitamiinien laita. Niiden rooli esimerkiksi energian tuotantoon osallistuvien entsyymien osalta on yhtä vaikuttava. Entsyymin toimimattomuus estää kaikkien sen normaalisti käynnistämien kemiallisten reaktiosarjojen toteutumisen. Emme vain pysty havaitsemaan sitä kuten emme kykene havaitsemaan, jos Suomen liikenteestä puuttuu yksi akuton paikalleen jäänyt auto. Mutta jos akkuja puuttuu tuhansista tavaran kuljetusautoista, alkaa se vaikuttamaan laajalti yhteiskunnan toimintoihin. Samoin yhden entsyymin toimimattomuus ei näy ihmisen toimintakyvyssä, sen sijaan, jos energian tuotantoketjuun kuuluvista entsyymeistä kymmeniä prosentteja lakkaa toimimasta se alkaa tuntua muun muassa päivittäisissä rutiineissa ja niiden suorittamisessa.
Antioksidanteille haettaessa esimerkkiä arkisista asioista esille voisi tuoda palomiesten toiminnan tulipalon sammuttamisessa. Kehossa tapahtuu niin sanotun hapetusstressin aikana reaktioita, jotka voivat johtaa hallitsemattomiin tulehdusreaktioihin. Tulipaloa voidaan pitää samaan tapaan hallitsemattomana reaktiosarjana, jonka palomiehet pystyvät taltuttamaan veden avulla. Kehossa antioksidantit osallistuvat hallitsemattomien radikaalireaktioiden sammuttamiseen.

Vaikutukset

Vitamiinit osallistuvat laajasti kehon toimintoihin. Esimerkkeinä terveysväitteistä ravintolisinä käytettävien vitamiinien toiminta-alueista: immuunijärjestelmän normaalitoiminnan edistäminen, normaalin energia-aineenvaihdunnan edistäminen, väsymyksen ja uupumuksen vähentämisen auttaminen, psykologisten ja kognitiivisten toimintojen edistäminen, hermoston normaalin toiminnan edistäminen, ihon, hiusten ja kynsien normaalina pysymisen edistäminen, lihasten toiminnan edistäminen, hampaiden ja luuston normaalina pysymisen edistäminen, solujen hapettumisstressiltä suojaamisen edistäminen.